tiistai 21. elokuuta 2007

Muutoksia vuodelle 2008

"Sen pahvimajan saa aika nopeesti takasin pystyyn", sanoi porvari kun hurrikaani köyhältä kodin vei. (Meksikossa asuva suomalainen moottoripyöräyrittäjä kommentoi MTV3:n uutisissa juuri näin sanoin hurrikaani Deanin aiheuttamia tuhoja työväen omaisuudelle.)

Ilmastonmuutoksesta kärsivät kaikki, yhdet enemmän, toiset vähemmän. Nämä yhdet ovat maapallon köyhiä ja toiset rikkaita. Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) on jo kauan sitten tehnyt selväksi, että ilmastonmuutos rasittaa eniten niitä valtioita ja kansalaisia, joilla ei ole resursseja siihen sopeutua esimerkiksi vakuuttamalla omaisuuttaan. Ilmastonmuutos kasvattaa elintasoeroja.

Monen rikkaan mielestä elintasoerojen kasvaminen on vain hyvä asia, sillä se ruokkii yritteliäisyyttä. Ilmastonmuutoksesta en tällaista lausuntoa ole onneksi kuullut, vaikka porvarihallituksen ilmastoteot toisaalta voisikin sellaiseksi tulkita. Valtiovarainministeri aikoo korottaa ympäristöystävällisten dieselautojen polttoaineen veroa enemmän kuin bensiinikäyttöisten ja kansalaisten sähköveroa reippaasti enemmän kuin turhakkeiden tuottajien. Tällaiset ratkaisut eivät ilmastoa pelasta, mutta haittaavat kuulemma talouskasvuamme mahdollisimman vähän. Me rikkaat siis rikastumme ensi vuonnakin - köyhien kustannuksella.

Nyt olisi töitä kansakunnan unilukkarille, joka kertoisi mitä sana "välittäminen" merkitsee. Konservatiiveistamme ainoastaan evankelis-luterilainen kirkko on tarttunut tähän kutsuun ja ryhtynyt valmistelemaan ilmasto-ohjelmaa, johon kirkolliskokous on toivonut paitsi keinoja kirkon oman toiminnan parantamiseksi, myös ideoita siitä, miten kirkko voisi käyttää vaikutusvaltaansa yhteiskunnassa ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kirkkohallitus nimitti viime viikolla ilmasto-ohjelmaa valmistelemaan työryhmän, johon itsekin kuulun. Sanottakoon, että en edusta työryhmässä sosialidemokraattista puoluetta vaan ehkä lähinnä nuorten ääntä. Mukana on viisaitakin ihmisiä, muun muassa Suomen YK-liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen, joka muuten on ainoa kokoomuslainen, jota ikinä olen äänestänyt. Valitettavasti en voi raportoida ryhmän työstä ennen kuin se ensi vuonna valmistuu, tämä toive on tullut - jos ei itse Jumalalta - Kirkkohallitukselta. Mutta eiköhän työ silti etene.

*


Viime viikonloppuna olin Demarinuorten "Tulevaisuuden tekijät"-koulutuksessa Hämeenlinnassa. Siellä keskusteltiin asuntopolitiikasta, kansanedustajan elämästä ynnä muusta ja jaettiin sydämen muotoisia "Älä lyö lyötyä"-kärpäslätkiä kansalaisille. Eläköön Tommy Tabermann ja rakkauden politisoituminen! Ja kiitos emännällemme Satu Taiveaholle, jolla on kokemusta myös poliittisesta rakastumisesta. Kaikille SDP:n uuden nousun odottajille hyviä uutisia: meillä on mahtavia nuoria lupauksia. Heitä on myös opiskelijapuolella. Ehkä enemmänkin voisi olla, mutta Kokoomuksen menestys (josta tietysti vilpittömät onnittelut!) näyttää aktivoivan myös sosialidemokraattisesti ajattelevia lahjakkaita nuoria, ja joukkomme kasvaa koko ajan. Vaihtoehtojen aika ei siis ole lopullisesti ohitse. Uskon, että kunnallisvaaleissa meillä on voimaa herättää kyynistyneet äänestäjät.