SO?-hallitus ja vanhat kujeet

Presidentti Mauno Koivisto aikoinaan kiteytti, että politiikka on odotusten hallintaa. Mitähän Manu sanoisi viime viikonvaihteen tapahtumista? Minulle tulivat mieleen teini-ikäisen Tommi Liimatan lakoniset säkeet Absoluuttisen Nollapisteen kappaleessa Sivulla jatkuu: Odotettavissa odottamatonta / niin naurettavaa, ettei naurata.

Jo keväällä Kokoomus loi Petteri Orpon johdolla odotuksia siitä, että hallitusyhteistyötä ei Jussi Halla-ahon johtaman puolueen kanssa tultaisi tekemään. Kuka uskoi, kuka ei, mutta kun Halla-aho viikonloppuna valittiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi, nämä odotukset lunastettiin nopeasti ja kopeasti. Heti maanantaina pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo järjestivät lehdistötilaisuuden julistaakseen yhteisen päätöksensä jättää hallituksen eronpyyntö tasavallan presidentille.

Toki he sitä ennen keskustelivat Halla-ahon kanssa varmistaakseen, että tämä ei ollut pehmentänyt mielipiteitään erityisesti maahanmuutosta, EU:sta ja ihmisoikeuksista eikä ollut aikeissa luopua työstään Brysselissä. Tutun insinöörimäisesti Sipilä perusteli päätöstä prosesseilla, joihin Halla-ahon etäjohtaminen ei istuisi. Orpo korosti hallituksen arvopohjaa, josta Kokoomus ei pystyisi enää joustamaan niin pitkälle, että Perussuomalaisten uusi puheenjohtajisto olisi samassa linjassa.

Näin luotiin väkevä odotus, että nyt hallitus kaatuu. Puolueissa alkoi välitön kuhina. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ehti ensimmäisenä vaatimaan uusia vaaleja, ja Vihreät ja Sdp yhtyivät tähän vaatimukseen. Muut puolueet ja Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö toivoivat kuitenkin, että eduskunnasta löytyisi riittävä tuki uudelle hallitukselle ilman uusia vaaleja.

Ylen A-Studio haastatteli Perussuomalaisten tuoreen varapuheenjohtajan Laura Huhtasaaren ja kaikkien muiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajat heti maanantai-iltana, ja näytti ilmeiseltä, että kosmeettisilla muutoksilla hallitusohjelmaan porvarihallitus voisi jatkaa niukalla eduskunnan enemmistöllä. Perussuomalaisten tilalle vain otettaisiin Rkp ja Kristillisdemokraatit sekä mahdollisesti joitakin loikkareita Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä.

Laura Huhtasaari tosin vakuutti, ettei eduskuntaryhmä ollut rakoilemassa. Samaa viestiä tuli myös niiltä perussuomalaisilta, jotka eivät olisi halunneet Jussi Halla-ahoa puheenjohtajaksi. ”Yhdessä eteenpäin” oli ollut muun muassa Sampo Terhon viesti heti puheenjohtajavaalitappionsa jälkeen. Vain pari karjalaista kansanedustajaa teki selvän pesäeron Halla-ahoon, kunnes tuli tiistai-iltapäivä.

Tuomiokirkon kellon yksinäinen kalkahdus kaikui vielä Turun yllä, kun pääministeri kiisi kohti Kultarantaa sininen kansio kainalossaan. Silloin puhelin pirahti ja Sipilän tietoon tuli, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli hajonnut. 37 kansanedustajasta 20 oli perustanut Uusi Vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, johon kuuluivat myös kaikki viisi persuministeriä. Sipilä soitti saman tien tasavallan presidentille ja perui hallituksensa eronpyynnön. Ministeriauto teki U-käännöksen takaisin kohti Helsinkiä.

Jo samana iltana olivat Keskusta, Kokoomus ja Uusi Vaihtoehto päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että hallitus jatkaisi ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Yksi pääministerin ilmoitus riittäisi varmistamaan, että hallitus nauttisi edelleen eduskunnan luottamusta. Kaikkien perumiensa päätösten päälle hallitus siis perui oman kaatumisensakin.

Me politiikan seuraajat jäimme äimän käiksi: olipa jännitysnäytelmä, ja niin jouhevasti etenevä juoni, että alkoi kiinnostaa käsikirjoittajan nimi. Hallitus tässä ainakin käpertyy sankarin viittaan tyytyväisenä myhäillen. Tynkä-Perussuomalaiset on mukamas pettynyt, mutta jää salaa kihertelemään nalliksi kalliolle. Seuraavissa vaaleissa jysähtää taas.

Hölmöä oppositiota tässä vain höynäytettiin. Ehdittiin jo luoda odotukset uusista vaaleista ja hallitukseen pääsystä, mutta hallitus taitaa jatkaa köyhien pettämistä vielä toiset kaksi vuotta, vaikka eduskunnan äänestykset menevätkin ehkä entistä täpärämmiksi. Hallitus on kuin liukas sammakko, joka ujuttautuu liukkaasti mediankin nyrkistä ulos, oli kriisi mikä tahansa. Ensin se oli virtaviivainen SSS, pian siitä tuli hätäinen SOS, ja Soinin jälkeen muotona on vissiin sitten SO?

Saa nähdä, miten dramaattisin keinoin valtiota vielä syksyn mittaan pannaan halvalla. Runnotaanko maakunta- ja sote-lait perustuslakivaliokunnasta väkisin läpi? Oikeuskanslerin virkakin on täyttämättä.

Sitä suuremmalla syyllä täytyy nyt olla valppaana ja huolehtia, että kansa pysyy kyydissä, vaikka herrojen tankissa on kengurubensaa.

Demokratiaa oululaisittain

Huhtikuussa valitulla Oulun kaupunginvaltuustolla on tänään ensimmäinen kokous. Siinä valtuusto valitsee itselleen epälukuisen määrän puheenjohtajia, 13 jäsentä kaupunginhallitukseen ja kolmeen suurimpaan lautakuntaan sekä muutamia pienempiä toimielimiä nelivuotiskaudelle 2017-2021. Puolueet ovat jakaneet paikat vaaleissa saamiensa kokonaisäänimäärien perusteella. Tämän illan kokouksessa lähinnä vain luetaan nimet, jotka kukin puolue keskuudestaan lautakuntiin nostaa. Äänestäjien arviointikykyä kunnioitetaan siinä, että eniten ääniä saaneet saavat merkittävimmät luottamustehtävät - kunhan he vain ovat osoittaneet kykenevänsä yhteistyöhön muidenkin kanssa. 

Se on demokratiaa. Vuonna 2021 on seuraava mahdollisuus osallistua. Hei vaan siihen asti!

No ei sentään. Kasvavassa kaupungissa, jossa jo nyt on yli 200000 asukasta, on kyllä muitakin keinoja vaikuttaa kuin äänestäminen kuntavaaleissa. Oulussa toimii 21 alueellista yhteistyöryhmää, joiden kautta pääsee osallistumaan oman alueensa kehittämiseen. Ryhmiä johtavat paikalliset asukasaktiivit ja toimintaa koordinoi Oulun kaupunki.

Millaisia alueita Oulussa sitten on? On tiiviitä kaupunkikeskuksia, maineikkaita kerrostalolähiöitä, kasvavia pientaloalueita ja harvaan asuttua maaseutua. Kaupungin virallisista suuralueista pienimmissä on alle 2000 asukasta. Itse tarkastelen puoluekannatuksen kautta seuraavaksi 15 aluetta, jotka olen koonnut kaupungin 55 äänestysalueesta.

Oulun kaupungin pinta-alasta suurin osa on entisten Haukiputaan, Yli-Iin, Kiiminkin ja Ylikiimingin kuntien alueella. Haukiputaalla asuu noin 20000 ihmistä. Yhteensä lähes saman verran kertyy Kiimingistä, Ylikiimingistä ja Yli-Iistä. Äänioikeutettuja on kummallakin alueella reilut 13000 ja määrä kasvaa. Keskusta on puolueista suosituin. Äänestysaktiivisuus notkahti vuoden 2012 kuntavaaleissa, kun valittiin kuntaliitoksen jälkeisen uuden Oulun päättäjiä (vain Ylikiiminki oli jo aiemmin liittynyt Ouluun). Varsinkin Sdp ja Vasemmistoliitto menettivät äänestäjiä silloin. Tämän kevän vaaleissa punavihreät puolueet voittivat.

12000 äänioikeutetun kasvavia lähiöalueita löytyy meren ääreltä Toppilasta, ruutukaava-alueelta Heinäpäästä ja keskussairaalan ympäriltä joen ja moottoritien välistä akselilta Oulunsuu-Kaukovainio. Sinne mahtuu sekä hyvätuloisten omakotitaloja että pienituloisten vuokra-asuntolähiötä, ja puoluekannatus heijastelee koko kaupungin tilannetta. Toppilan-Koskelan alueella suurin puolue on ollut Vasemmistoliitto, mutta tänä keväänä Vihreät ohitti sen niukasti. Heinäpäässä äänestysaktiivisuus on alhainen, eniten äänestetään Kokoomusta.

Oulujoen itäpuolen pientalovaltaisissa lähiöissä Keskusta on suurin puolue, mutta muillakin puolueilla on vankkaa kannatusta. Juuri näinä vuosina Hiukkavaaran alueelle rakennettaan uutta asutusta. Kokoomus ja Sdp eivät tällä hetkellä näytä vetoavan alueen uusiin asukkaisiin, mutta liikkuvuutta äänestäjien joukossa selvästi on. Se näkyy erityisesti Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten kannatuksen heilahtelussa. Luultavasti myös Kokoomuksen ja Sdp:n äänestäjäkunnassa on vaihtuvuutta, joka ei näy, kun liikettä on molempiin suuntiin yhtä aikaa.

Yliopiston läheisyydessä kaupunkialueen pohjoisosissa on kolme erilaista aluetta. Rannikkokaistale on vuosikymmenten mittaan hiljalleen täyttynyt omakotitaloista. Kerrostaloja on lähinnä Rajakylän lähiössä. Tämä on tutkimistani alueista ainoa, jolla väestömäärä vähenee. Sosioekonomisesti väestö on hyvin kirjavaa ja se näkyy myös puoluekannatuksessa. Vasemmistoliitto on suurin puolue, muut ovat tasavahvoja. Jopa Perussuomalaiset pitää pintansa Pateniemessä.

Kuivasjärven pohjoispuolella asukasmäärä kasvaa jyrkästi vuosikymmenestä toiseen. Uusista asukkaista suurin osa äänestää Kokoomusta tai Keskustaa. Myös Vihreitä äänestetään ahkerasti silloin kun äänestetään ahkerasti. Demaritkin ovat löytäneet joka vaaleissa uusia äänestäjiä ja pysyneet Vasemmistoliittoa suositumpana.

Tilanne on toinen yliopiston läheisyydessä Linnanmaalla ja Kaijonharjun ja Puolinvälinkankaan betonilähiöissä. Vihreät on siellä nyt selkeästi suurin puolue, aiemmin se oli Kokoomus. Keskusta ja Sdp kutistuvat hiljalleen.

Lohduttomalta Sdp:n taaperrus näyttää myös lähempänä kaupungin keskustaa. Ydinkeskustan äänestysalueilla Sdp:n kannatus on 10,6 %. Tuirassakin jäädään 12 %:iin ja äänimäärä vähenee, vaikka asukasmäärä kasvaa. Vihreät näyttää menneen pysyvästi Sdp:n ja Vasemmistoliitonkin ohi.

Karjasillan, Höyhtyän ja Mäntylän lähiöissä Sdp on menettänyt suurimman puolueen asemansa Vasemmistoliitolle. Koko Oulussa vain Lintulan äänestysalueella Sdp oli suurin puolue tämän kevään vaaleissa 19,5 % kannatuksella.

Mentäessä kauemmas keskustasta kasvaa Keskustapuolueen kannatus ja muille puolueille jää yhä vähemmän jalansijaa. Kaakkurissa Metsokankaan alue on nuorten perheiden suosiossa, ilmeisesti erityisesti lestadiolaisten, mikä näkyy Keskustapuolueen kannatuksessa. Myös Kokoomus on saanut Kaakkurista reippaasti uutta kannatusta.

Oulunsalossa Sdp on vasta kuudenneksi suurin puolue, mutta sen kannatuskäyrä on nouseva. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että demarit ovat yhä vähemmän nuorten ja pienituloisten puolue ja yhä enemmän omakotiasujien ja perheellisten valinta.

Peruskannatus on eläkeläisten varassa vielä tulevinakin vuosikymmeninä, mutta on tärkeää löytää koko ajan uusia jäseniä muistakin ikäluokista. Helpoimmin heitä löytyy työikäisistä.
Korkeakouluopiskelijat eivät tällä hetkellä osaa arvostaa Sdp:tä puolueena, vaikka arvot natsaavatkin. Johtuuko se siitä, että meillä ei oikein ole tarttumapintaa nuoruuden mustavalkoiselle idealismille?

Jos näin on, pidän sitä ihan hyvänä asiana. Voimme olla houkutteleva vaihtoehto niille nuorille, joiden maailmankatsomus on monisyisempi.

Houkuttelevuus kuitenkin vaatii, että uudistamme toimintatapamme nykyaikaisiksi. Kun Sdp nyt Sanna Marinin johdolla laatii kaupunkistrategiaa erityisesti yliopistokaupunkien kasvavaa väestöä miettien, on viestinnässä ja järjestötyössä edettävä rohkeasti kohti avoimen kansalaispuolueen ihannetta. Poliittisissa aloitteissa on pyrittävä johtavaksi tulevaisuuspuolueeksi, ja yhteisenä pohjana ovat työväenliikkeen ajattomat arvot. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, rauha, vapaus ja solidaarisuus.

Liian akateemiseksi ei viestiä kuitenkaan pidä muotoilla. Ei tule sortua myöskään populismiin. Selkeä asiapuhe ja konkreettiset teot riittävät. Niiden kautta puhuttelemme tavallisia työssäkäyviä perheitä, jotka arvostavat sujuvaa arkea, kohtuullisia asumiskustannuksia, laadukkaita lähipalveluita ja harrastusmahdollisuuksia.