Sosialidemokratiaa lahtelalaisittain

Flunssa-aallon päällä ei pitkään surffata; kuume kaatoi minut sänkyyn eilen, eikä tänäänkään ollut ulos asiaa. Huomenna olisi mentävä kaupunkiin, ja viikonloppuna Helsinkiin... Armaani yskiskelee jo toista viikkoa, joten voi olla, että luonto rajoittaa herra Riikosenkin juoksuja vielä loppuviikostakin.

Viime viikonloppuna oltiin Joensuun Työväenyhdistyksen ryhmämatkalla eduskunnassa ja puoluetoimistossa. Tavattiin puheenjohtaja Heinäluoma ja puheenjohtajaehdokkaat Tuomioja ja Filatov. Lisäksi nähtiin, kun paternoster-hissistä kohoaa Veltto Virtasen pää. Ei siitä sen enempää.

Antoisin keskustelu käytiin hotellin saunassa perjantai-iltana. Satuin sinne kahdestaan erään joensuulaisen perheenisän kanssa, joka ei kuulunut meidän porukkaan vaan oli vaimonsa kanssa risteilylle menossa. Minä olin tapani mukaan kuuntelijan roolissa, kun mies kertoi taloremonteistaan ja -kaupoistaan, perheestään, työstään ja työpaikan valtasuhteista. Hän oli joutunut tilanteisiin, joissa oli pitänyt valita joko oma urakehitys tai oikeudenmukaisuus. Mies oli valinnut oikeudenmukaisuuden, ja osittain siitä syystä hän oli viimeiset 15 vuotta käynyt sadan kilometrin päässä töissä. Sanoi kuitenkin viihtyvänsä nykyisessä työssään, ja toisti vanhan kansan viisauden, että hautaan mennään yksin ilman maallisia ansioita. Suoraselkäistä puhetta viiden lapsen isältä.

Kun paljastin olleeni JTY:n matkalla eduskuntaan, kiinnostui saunatoverini ja kysyi, että näkyikö Esa Lahtelaa eduskunnassa. Kerroin, että kyllähän se siellä näkyi, piti puheenvuoronkin ylivelkaantuneiden puolesta. Mies selvästikin kuului Lahtelan yli kymmeneen tuhanteen pohjoiskarjalaiseen kannattajaan - hän kertoi käyneensä Lahteloilla kahvillakin männäviikolla. Hänellä oli vilpitön huoli, mistä löytyy Lahtelan työlle jatkaja. Sen pitäisi mielellään olla nuori, totesi mies ennen kuin poistui rappukäytävään.

En tunne Esa Lahtelaa henkilökohtaisesti. Tiedän, että Lahtela on ahkera aloitteentekijä ja kunnioittaa äänestäjiään. Tiedän, että puolueessa hän ei ole joukkuepelaajan maineessa. En tiedä, onko Lahtela laukonut kaksimielisiä vitsejä eduskunnan nuorille naisille. Hedelmöityshoitokeskustelussa Lahtelan kielenkäyttö ainakin pahoitti monen mielen. Syystäkin.

Siitä huolimatta me, joille Pohjois-Karjala on maakunnista rakkain tunnistamme varmaan itsessämme pienen Esa Lahtelan. Varmaankin myös pienen Lauri Kähkösen. Ja ne tyypit, joista Gösta Sundqvist kirjoitti lauluja ja radiokuunnelmaa (eräskin tuttu helsinkiläinen pariskunta tutustui lomareissullaan uutenavuotena Ilomantsin ainoaan homoon). Sellaiset ihmiset eivät aina halua äänestää poliittisesti korrektisti.

Toinen Pohjois-Karjalan erityispiirre on rajan läheisyys ja sitä kautta tietty slaavilainen yhteiskuntafilosofia. Täällä ei välttämättä uskota, että meillä on mitään valtaa valtakunnan asioihin, mutta omia mielipiteitä puolustetaan vaikka sitten ihan piruuttaan. Tämän takia pohjoiskarjalainen ei välitä, onko Esa Lahtela saanut mitään aloitetta läpi. Tärkeintä on, että hän on tehnyt ne.

Pohjois-Karjalan Demarinuorissa ei ainakaan ole ketään Lahtelan tyyppistä valtiomiestä. Mutta voi olla, että jos itse pääsen joskus eduskuntavaaleihin ehdolle Pohjois-Karjalassa, taivun kerkeästi kohtaamaan ihmiset vaalikentillä lahtelalaisittain, enkä puoluejohtoa puolustellen (en nimittäin usko, että tulevakaan puheenjohtaja miellyttää täkäläisiä - tämänhetkisistä ehdokkaista minua ainakaan ei vakuuta kukaan). Eri asia on, että kestäisikö minulla kantti "lahteloida" eduskunnassa.

Se kuitenkin on varmaa, että jos SDP jatkaa nykyisellä linjalla, eduskuntaryhmässä riittää totuuden torvia jatkossakin. Sosialidemokratia on sitä, että nostetaan ihmisten asiat tapetille, vaikka sitten oman uran ja maineen uhalla.

Kiitos luottamuksesta!

KIITOS teille, jotka annoitte minulle äänenne kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa! Pääsin kuudenneksi parhaalla vertailuluvulla hiippakuntavaltuustoon. Aion tehdä aloitteita mm. nuorten aikuisten työn parantamiseksi, maahanmuuttajatyön lisäämiseksi ja hiippakunnallisen ympäristöohjelman toteuttamiseksi. Näistä asioista toivon ideoita seurakuntien työntekijöiltä, luottamushenkilöiltä ja riviseurakuntalaisilta!

Uskon, että kaudesta tulee mielenkiintoinen ja opettavainen. Neljän vuoden päästä olen varmasti valmis ponnistamaan kirkolliskokoukseen asti.

Körö körö kirkolliskokoukseen

Maanantaina evankelis-luterilaisten seurakuntien luottamushenkilöt valitsevat uudet hiippakuntavaltuustot ja uuden kirkolliskokouksen seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Olen ehdolla Kuopion hiippakunnan nuoret aikuiset -vaalilistalla. Vaalista tulee tiukka, mutta listamme saa todennäköisesti yhden paikan kirkolliskokoukseen ja kaksi hiippakuntavaltuustoon. En kuitenkaan uskalla ennustaa, kuka tai ketkä meistä menevät läpi.

Tiedotusvälineet ovat kivasti olleet nuorten aikuisten valtakunnallisen kampanjan tukena. Kotimaa-lehti on julkaissut nuorten ehdokkaiden mielipidekirjoituksia ja mm. Joensuun seudun Kirkkotie-seurakuntalehti laittoi kirkolliskokousvaaliuutisen yhteyteen oman uutisen listastamme. Myös Uutispäivä Demari mainosti vanhojen tuttujen demariehdokkaiden lisäksi myös meitä nuoria demareita. Olen saanut varsin hyvän vastaanoton myös kohdatessani äänestäjiä. Nuorten aktiivisuus ilahduttaa vanhoja konkareitakin.

Nuoria (18-29-vuotiaita) pääsi edellisissä vaaleissa kirkolliskokoukseen kolme, sitä edellisissä ei yhtään. Nuorten äänen puuttuminen on kirkolle yhtä suuri ongelma kuin SDP:lle, joka Helsingin Sanomien toissapäivänä julkistaman gallupin mukaan on menettänyt neljässä vuodessa lähes viisi prosenttia nuorisokannatuksestaan. Uutispäivä Demarin päätoimittaja Juha Peltonen vihjailee - Lipposta lainatakseni - kaunaisesti päätoimittajan palstallaan tänään, että huono nuorisosuosio johtuu nuorisoliitosta, joka on yhtä kalkkeutunut kuin ukkopuolue. Ehkä niin. Puolueen pää-äänenkannattajalta odottaisi kuitenkin kannustavampaa asennoitumista liikkeen tulevaisuuden toivoihin.

SDP on mielestäni hyvin ajassa kiinni, mutta kirkko on siitä 40 vuotta jäljessä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että kirkon päättäjät ovat olleet nuoria keskimäärin 40 vuotta sitten. Harva heistä ymmärtää tämän päivän nuoria, ja vielä harvempi tämän päivän nuorista ymmärtää kirkkoa. Se on erittäin surullista, sillä kirkko voisi olla myös heille turvapaikka turvattomassa maailmassa, toivon valaja toivottomilta tuntuvissa tilanteissa ja rakkauden lähde rakkaudenjanoisille. Voisi olla, jos nuoret nykymuodoissaan vain kelpaisivat kirkolle.

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan nuorten aikuisten kirkosta eroamiset johtuvat paljolti hyvin käytännöllisistä syistä. Ei haluta maksaa veroa kirkolle, jota ei henkilökohtaisesti tarvita. Tässä asenteessa kuvastuu aikamme yltäkylläisyys ja itsekeskeisyys. Tulevaisuudessa joudumme kuitenkin elämään tiukempia aikoja; silloin yhteisvastuuta jälleen kysytään.

Kirkko havittelee parhaillaan johtotähden asemaa ilmastonmuutokseen vastaamisessa. Kirkon käsitys luonnosta luomakuntana, Jumalan luomana ja pyhänä, on tarpeellinen haitallisten ajatusmalliemme poistamiseksi. Raamatussa myös aineellisen todellisuuden toisarvoisuus tehdään selväksi. Teollistumisen myötä ihminen on joutunut "mammonan" valtaan, ja kirkko tarjoaa vapautusta näistä kahleista. Samalla asialla ovat toki monet muutkin uskontokunnat, mutta minua perinteinen kansankirkko puhuttelee kaikkein eniten.

Tavoitteeni siis ovat vahva ja läsnäoleva kirkko ja kestävän kehityksen hiippakunta. Niiden rakentaminen olisi helpointa luottamuselimistä käsin, mutta työ jatkuu, vaikka tällä kertaa jäisin rannalle.

Pohjois-Karjalan Demarinuoret: Kuntiin energiaohjelmat

Pohjois-Karjalan edistyksellistä energiapolitiikkaa on kuntatasolla tuettava määrätietoisesti. Pohjois-Karjalan Demarinuoret esittää, että maakunnan jokaisessa kunnassa laaditaan valtuustokaudelle 2009-2012 ilmasto- ja energiaohjelma, jonka avulla eri hallinnonalat pystyvät sekä vähentämään omaa energiankäyttöään että tukemaan kuntalaisten hankkeita paikallisesti kestävään kehitykseen siirtymiseksi.

- Maakunnan menestys bioenergia-alalla vaatii, että oma kulutus ei vähennä vientimahdollisuuksia, toteaa Pohjois-Karjalan Demarinuorten puheenjohtaja Hermanni Riikonen. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto julkaisi viime vuonna Bioenergiaohjelma 2015 -suunnitelman, jonka mukaan kokonaisenergiankulutus maakunnassa kääntyy laskuun vuoteen 2010 mennessä ja sähkönkäytön kasvu taittuu viimeistään 2015.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö maakunnassa on ollut laskusuunnassa 90-luvulta saakka. Bioenergiaohjelma 2015:n tavoitteena on vähentää käyttöä edelleen 25 prosenttia vuoden 2004 tasosta vuoteen 2010 mennessä ja 40 prosenttia vuoteen 2015 mennessä.

- Tavoiteet on mitoitettu realistisesti, mutta ne eivät toteudu, elleivät kunnat ole valmiit sitoutumaan niihin, Riikonen arvioi. Monivuotisten energiaohjelmien avulla kertaluonteiset energiansäästökulut voitaisiin sovittaa kuntien talouteen joustavasti.

Pohjois-Karjalan Demarinuorten mielestä on valitettavaa, että maan hallituksen politiikka rajoittaa yksityisen sektorin investointeja esimerkiksi biokaasuun ja pientalojen lämmitysjärjestelmien vaihtoon. Kunnallisten ilmasto- ja energiaohjelmien puitteissa voitaisiin kuitenkin esimerkiksi siirtyä öljystä pelletteihin julkisten tilojen lämmityksessä ja asentaa aurinkopaneeleja kouluihin ja päiväkoteihin.

- Näin paitsi pienennettäisiin pitkän aikavälin julkisia menoja myös toimittaisiin esimerkkinä kuntalaisille, Riikonen summaa ohjelmien hyödyt.