Eettisyyttä Itä-Suomen yliopiston hallitukseen

Kiivasta keskustelua aiheuttanut hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä. Mikäli laki hyväksytään sellaisenaan, heikentyy akateeminen vapaus. Yliopistojen hallituksissa tulee olemaan puolet ulkopuolisia, joten heidän äänensä tulee kuulumaan enemmän kuin henkilökunnan tai opiskelijoiden.

Lakiuudistuksen tavoitteet voi lukea opetusministeriön sivuilta (http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/Hankkeet/Yliopistolaitoksen_uudistaminen/index.html). Yliopistojen taloudellisen autonomian lisäämisen varjolla poliittista autonomiaa halutaan vähentää. Tavoitteissa henkii vahvasti ajatus yliopistoista elinkeinoelämän osaamis- ja innovaatiotarpeiden tyydyttäjinä. Mikäli tähän suostutaan, raha vie ja sivistys vikisee.

Uusi yliopistolaki ei kuitenkaan välttämättä ole sivistysyliopiston loppu. Ulkopuolisilla hallituksen jäsenillä voi olla myös paljon annettavaa yliopistolle, jos he eivät ole liiaksi kapeakatseisen bisneslogiikan sokeuttamia vaan katsovat yhteiskuntaa ja maailmaa laajasti, sivistyneesti ja pitkälle tulevaisuuteen. Tällaisia henkilöitä Itä-Suomen yliopiston hallitukseen tulee valita.

Kirkkojen syvän eettinen näkökulma voisi vahvistaa Itä-Suomen yliopistoa merkittävästi. Eettisyys on yksi Itä-Suomen yliopiston strategiaankin kirjatuista uuden yliopiston arvoista, joille kaiken toiminnan pitää pohjautua. Niinpä esimerkiksi Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri isä Heikki Huttunen on hyvä ehdokas yliopiston hallitukseen. Hän toisi sinne monipuolista kokemusta ja asiantuntemusta kulttuurien kohtaamisesta ja kansainvälisyydestä. Maailmanlaajuisen ekumeenisen liikkeen lukuisat yhteiskunnalliset kannanotot osoittavat, että siellä ollaan erittäin hyvin perillä tämän vuosisadan suurimmista yhteiskunnallisista haasteista, joihin myös yliopistojen on pystyttävä tutkimus- ja opetustoiminnassaan vastaamaan.

Lisätietoa Suomen ekumeenisen neuvoston sivuilta.

Kiitos urheille äänestäjille!

Kuntavaalien ääntenlaskennan tulos on, että Joensuusta kertyi minulle 35 ääntä. Olen hyvin tyytyväinen, ja poliittinen urani jatkuu nousujohteisena tästedeskin. ;) Kiitos jokaiselle minua kannustaneelle ja äänestäneelle! Vaalityötä oli mukava tehdä, kun jokainen vastaantulija ei haukkunut politiikkaa pystyyn. Ehkäpä sain jonkun kohtaamistani ihmisistä uskomaan jälleen demokratiaan - se olisi minulle paras palkinto.

Ääni maailmalle

Sain tänään tärkeää postia: ohjeet kirjeenvaihdon aloittamiseksi kummilapsen kanssa. Hän on intialaisen pienviljelijän 7-vuotias poika Toman ja luultavasti odottaa jo kärsimättömänä tietoa siitä, kuka hänen sponsorinsa on (toisin kuin eräätkin suomalaiset poliitikot...).

Kaikkihan lähti siitä, että hallitus päätti viime vuonna korottaa opintorahaa 30 %:lla ylioppilasliikkeen pitkällisen painostuksen jälkeen. Sen sijaan kehitysyhteistyöhön ei mullistavia määrärahakorotuksia kuulu vieläkään, vaikka kiistämättä kehitysyhteistyöjärjestöillä on maailmalla miljoona parempaa käyttökohdetta kuin suomalaisella korkeakouluopiskelijalla Suomessa. Siispä päätin toimia omavaltaisesti ja uudelleensijoittaa opintorahan 40 euron korotuksen jonnekin kehitysmaahan. Ja ihan Vanhasen kiusaksi aion opiskella täydet 70 opintotukikuukautta. :)

Valitsin WorldVisionin kummilapsihankkeen Intiassa. Intia ei kuulu maailman köyhimpiin valtioihin, mutta köyhyyttä siellä on valtavasti. Lisäksi ilmastonmuutos, joka sulattaa Himalajan jäätiköitä kovaa vauhtia, tulee aiheuttamaan melkoisia ongelmia Intiassa, ellei siihen varauduta asianmukaisesti. Miljardille ihmiselle ei taata puhdasta juomavettä ilman ulkopuolista apua.

Avusta huolimatta saatamme joutua tulevina vuosikymmeninä vastaanottamaan ennennäkemättömiä pakolaisvirtoja. Suomessa oikein mikään kunta ei haluaisi lisää asukkaita ulkomailta - esimerkki arkipäivän rasismia. Joensuun Vihreät ovat vaaliohjelmassaan vaatineet, että Joensuun pitäisi ottaa vastaan 50 pakolaista vuosittain. Määrä tuntuu aika isolta kaupungin sosiaalitoimen resurssit tuntien, mutta vuosien mittaan siihen voidaan mielestäni päästä. Pakolaiset eivät ole taakka vaan mahdollisuus: Joensuussa jos jossakin pitäisi ymmärtää, millaisen vahvuuden kulttuurien kohtaaminen kaupungille luo.

Keskustapuolue käskee ihmisiä äänestää kotiaan. Jakelin tänään vaalilehtiä kotikulmillani ja postiluukkujen ääressä mietin kodin merkitystä ihmiselle. Koti on rauhan paikka, jonka jotkut ovat rauhoittaneet mainossaasteeltakin, mutta toisaalta monessa ovessa lukee "tervetuloa". En niele keskustalaista käsitystä, että suomalainen haluaa asumaan mahdollisimman kauas lähimmäisistään. Enkä sitäkään, että äänestäjä haluaisi äänestää vain kotinsa puolesta. Kyllä kuntavaaleissa äänestetään myös äänestämättä jättävien puolesta, sekä ennen kaikkea tulevien sukupolvien puolesta. Toivottavasti myös Toman-pojan puolesta joku täällä Suomessa äänestää.

Kuntavaaleissa ei siis kannata jäädä kotiin. Kannattaa äänestää sydämellä ja syleillä maailmaa, sillä tavalla meillä on hyvä olla yhdessä.

p.s. Onnea Martti Ahtisaarelle Nobelin rauhanpalkinnosta! Idealismi voi kantaa pitkälle.