Toivon aamu

Euroopan kirkkojen konferenssin 13. yleiskokouksen toinen päivä on alkamassa. Tulin lehdistön huoneeseen bloggaamaan ennen aamurukousta. Eilen minua haastateltiin Yle radio 1:n Horisontti-ohjelmaan ja lupasin kirjoittaa ajankohtaisia tunnelmia kiinnostuneille lukijoille myös kokouksen aikana, vaikka minulla ei omaa kannettavaa ole. Katsotaan tuleeko kukaan pressikorttia tarkastamaan. :)

Nuoret saivat maistaa "realiteetteja" eilen, kun yleiskokous vanhempien delegaattien äänin totesi, että yksi nuori yhdestätoista on riittävä edustus nimityskomiteassa, joka valmistelee muiden komiteoiden henkilövalinnat. Tähän asti ainakin me nuoret olemme olleet siinä uskossa, että 20 % suositus nuorison osallistumisesta on laajasti hyväksytty. Koska nuoria kuitenkin on kirkkojen valitsemista delegaateista vain 11 %, kokous katsoi, että sama edustus riittää komiteoissakin. Emme ole samaa mieltä ja aiomme näyttää, että meitä kannattaa ottaa suosituksen mukainen määrä. Olemme valmistautuneet huolella ja meillä olisi paljon annettavaa, jos ääntämme haluttaisiin kuulla. Toivon, että sellainen (muuallakin yleinen) asenne häviää, että nuoria tarvitaan, mutta vain kuuntelemaan ja kehittymään "täysiarvoisiksi" edustajiksi.

Tämä päivä on erityisesti varattu yleiskokouksen "One Hope in Christ"-teeman pohtimiseen. Toki myös päätöksiä tehdään, muun muassa kokouksen komiteat nimitetään. Itse olen alustavasti ehdolla tärkeään policy reference -komiteaan, joka muokkaa kokousasiakirjoja, esimerkiksi seuraavan kuusivuotiskauden painopisteitä, kunnes ne saadaan hyväksyttyä yleiskokouksessa. Olkaa hengessä ja rukouksessa mukana!

Junalla Eurooppaan

Asun mielelläni Euroopan periferiassa enkä kaipaa etelän lämpöön, pikemminkin Lappiin: Muotkatunturit kutsuvat juhannusviikolla.<3 Mutta niin kutsuu Eurooppakin, ja Kirkkohallitus, sillä minut on nimetty yhdeksi Suomen ev.lut. kirkon virallisista delegaateista Euroopan Kirkkojen Konferenssin yleiskokoukseen Lyoniin ensi heinäkuussa. Matka Ranskaan on siis tiedossa, eikä sekään riitä, vaan samassa paikassa on nuorten delegaattien valmisteleva kokous touko-kesäkuun vaihteessa. Jo tammikuussa oli Oslossa Pohjoismaiden ja Baltian alueen kirkkojen valmisteleva kokous, ja Suomen delegaatiokin on jo pari kertaa kokoustanut Helsingissä. Reissuja siis riittää tälle vuodelle, ja mikäs siinä, kun saa tavata samanhenkisiä ihmisiä erilaisista taustoista. Toimiva kansainvälinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeä asia tämän päivän maailmassa, ja sitä meidän kaikkien on syytä vaalia.

Vaan on siinä omat kommervenkkinsäkin. Eräistä niistä on erään nimeltä mainitsemattoman isoveljen kanssa keskusteltu viime aikoina, mutta nyt haluan nostaa esiin aivan toisen dilemman. Miten olla ympäristöystävällinen kosmopoliitti?

Luottamustehtävillä on tapana kasaantua samojen ihmisten kalentereihin, ja niinpä ympäristötietoisetkin kansalaiset ovat pakotettuja lentämään lentokoneella ehtiäkseen joka paikkaan. Mielestäni lentämisen ei pitäisi kuitenkaan olla kansainvälisen liikenteen normi. Muita vaihtoehtoja olisi voitava ainakin ajatella. Siihen se monesti jääkin, ellei ole ylimääräistä aikaa ja sisua. Niitä minulla on nähtävästi viime aikoina ollut: olen päiväkausia selannut Euroopan juna- ja bussiaikatauluja ja tullut siihen tulokseen, että kyllä, Joensuusta pääsee helposti Lyoniin käyttämättä lentokonetta tai edes laivaa. Matka tosin kestää kolme päivää suuntaansa, mutta mitä sillä on väliä, moni maksaa siitä että pääsee reilaamaan pitkin Eurooppaa. :)

Haaparannan kautta tulee ehkä vähän (ei ratkaisevasti) kalliimmaksi matkustaa Ranskaan kuin Helsinki-Vantaan, mutta se kyllä johtuu lentoyhtiöiden törkeistä veroeduista ja muista tukiaisista. Jos matkan hinta vastaisi matkan ilmastovaikutusta, olisi junalla kruisailu Ilmastolaskurin mukaan (mutkitellenkin) kustannuksiltaan alle kolmasosa suoran lennon hinnasta.

Puheet yli 50 % päästövähennyksistä EU:ssa eivät ole mitenkään utooppisia, kun junamatkustaminen on aito vaihtoehto. Ongelma tässäkin asiassa lienee kulttuuri, joka vaatii äärimmäistä nopeutta. Lentokoneella matkustaminen on myös statussymboli (ainakin eräät täkäläiset demarinuoret ovat kärmeissään, kun eivät saa matkustaa lentämällä Helsinkiin, heille se on ilmeinen henkilökohtainen loukkaus). Hyvin vaikeaa sellaisesta on vapaaehtoisesti luopua. Siksi meidän tulevaisuuteen katsovien nuorten on jo itsemme parhaaksi parempi välttää arkipäiväistämästä sellaista mielettömyyttä kuin mantereensisäinen lentoliikenne.

Eettisyyttä Itä-Suomen yliopiston hallitukseen

Kiivasta keskustelua aiheuttanut hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä. Mikäli laki hyväksytään sellaisenaan, heikentyy akateeminen vapaus. Yliopistojen hallituksissa tulee olemaan puolet ulkopuolisia, joten heidän äänensä tulee kuulumaan enemmän kuin henkilökunnan tai opiskelijoiden.

Lakiuudistuksen tavoitteet voi lukea opetusministeriön sivuilta (http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/Hankkeet/Yliopistolaitoksen_uudistaminen/index.html). Yliopistojen taloudellisen autonomian lisäämisen varjolla poliittista autonomiaa halutaan vähentää. Tavoitteissa henkii vahvasti ajatus yliopistoista elinkeinoelämän osaamis- ja innovaatiotarpeiden tyydyttäjinä. Mikäli tähän suostutaan, raha vie ja sivistys vikisee.

Uusi yliopistolaki ei kuitenkaan välttämättä ole sivistysyliopiston loppu. Ulkopuolisilla hallituksen jäsenillä voi olla myös paljon annettavaa yliopistolle, jos he eivät ole liiaksi kapeakatseisen bisneslogiikan sokeuttamia vaan katsovat yhteiskuntaa ja maailmaa laajasti, sivistyneesti ja pitkälle tulevaisuuteen. Tällaisia henkilöitä Itä-Suomen yliopiston hallitukseen tulee valita.

Kirkkojen syvän eettinen näkökulma voisi vahvistaa Itä-Suomen yliopistoa merkittävästi. Eettisyys on yksi Itä-Suomen yliopiston strategiaankin kirjatuista uuden yliopiston arvoista, joille kaiken toiminnan pitää pohjautua. Niinpä esimerkiksi Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri isä Heikki Huttunen on hyvä ehdokas yliopiston hallitukseen. Hän toisi sinne monipuolista kokemusta ja asiantuntemusta kulttuurien kohtaamisesta ja kansainvälisyydestä. Maailmanlaajuisen ekumeenisen liikkeen lukuisat yhteiskunnalliset kannanotot osoittavat, että siellä ollaan erittäin hyvin perillä tämän vuosisadan suurimmista yhteiskunnallisista haasteista, joihin myös yliopistojen on pystyttävä tutkimus- ja opetustoiminnassaan vastaamaan.

Lisätietoa Suomen ekumeenisen neuvoston sivuilta.