Käytiin viikonloppuna tyttölöitten kanssa Barentsin alueen nuorten ympäristökonferenssissa Bodössä Lofoottien nurkilla. Meitä oli kaikkiaan 55 ihmistä Pohjois-Venäjältä, Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Konferenssin järjesti Norjan ulkoministeriön tuella ympäristöjärjestö Natur & Ungdom.
Ajomatkat olivat kokemus sinänsä. Lähdin Joensuusta torstaina klo 4.30, otin tytöt Oulusta kyytiin, syötiin Tornion AMK:lla ja ajettiin Skandeille. Siellä oli vielä menomatkalla täysi talvi ja tuisku, mutta paluumatkalla kesäkeli. Norjan tiet olivat sitten oma lukunsa, siellä ei matkanteko turhan joutuisaa ole.
Paluumatkalla Arvidsjaurin jälkeen iski hernerokkasumu, ja sitä riitti Luulajaan asti. Yksi risteys missattiin ja pari hirveäkin yllätettiin, mutta ne olivat onneksi lainkuuliaisia ja väistivät Civicciä.
Itse konferenssi pidettiin paikallisessa varuskunnassa. Huomaa että Norjassa ei ole tunkua inttiin: aamupalalla sai vohveleita kermavaahdon ja hillon kanssa, päivälliseksi tarjottiin tacoja ja sisäfileleikkeleitä oli joka aterialla leivän päälle. Varusmiehet kävivät yöllä vetämässä Liisaa varpaasta. Että näin.
Käsittelimme konferenssissa ympäristö- ja energia-asioita. Ydinvoimaa ja öljynporausta vastustettiin, ilmastonmuutoksen hillintäkeinoja listattiin ja luonnon monimuotoisuudelle annettiin arvoa. Kuuntelimme ensin luentoja ja sitten ryhmätöiden kautta muodostimme päätöslauselman, jonka allekirjoitimme. Tulemme kukin omassa maassamme viemään sitä eteenpäin poliitikoille sekä valtakunnan tasolla että paikallisesti. Lauselmassa sanotaan paljon kaikenlaista Kuolan ydinvoimalasta, öljynporauksesta Barentsinmerellä ja metsien suojelusta. Kaikkiin en poliitikkona yhdy, mutta kannanotossa olikin kyse enemmän siitä, millaisessa maailmassa haluaisimme elää, ei siitä millaisessa maailmassa elämme. Mielestäni on tärkeää, että tuollaisista konferensseista seuraa jotain muutakin kuin tyhjänpäiväisiä fraaseja. Jos turpeenpoltto on mielestämme pöljää touhua, niin kyllä sen saa sanoa päättäjille selvästi. (Rantakylän turvevoimala ei tosin pelkällä kannanotolla siirry pelletteihin.)
Idealismi ja realismi eivät kumpikaan toimi yksin. Siksi olen minäkin paitsi järjestöaktiivi myös poliitikkowannabe. Jos pääsen läpi edustajistoon, maailma ei muutu paljonkaan paremmaksi paikaksi. Mutta kestävä kehitys etenee ainakin vähän, jos yliopisto saadaan siirtymään vihreään sähköön, ja sivistystä kai sekin on, jos voittoa tavoittelematon opiskelijatoiminta saa tukea ylioppilaskunnalta. Asunto- ja terveyspalvelut vaativat myös järjestäjänsä. Ylioppilaskunnat tekevät hienoa työtä opiskelijan ihmisoikeuksien turvaamiseksi, ja sitä työtä minäkin näissä vaaleissa puolustan.
