Juhlan aihetta

Euroopan kirkkojen konferenssin 13. yleiskokous Ranskan Lyonissa lähenee loppuaan. Tärkeimmät päätökset ovat huomisen asialistalla. Nyt sunnuntaina juhlitaan, sillä järjestö täyttää tänä vuonna 50 vuotta.

Policy reference -komitean työ päättyi juuri erittäin iloisissa ja tyytyväisissä tunnelmissa, mikä on pieni ihme, koska aloitimme torstaina tilanteessa, jossa yleiskokouksessa vallitsi selvä keskinäisen epäluottamuksen ilmapiiri. Siitä kuitenkin päästiin sekä yleiskokouksessa että komiteoissa yli. Kokous on ollut siunattu. Ekumeeninen yhteistyö kannattaa.

Aamulla olin pienessä paikallisessa vapaakirkossa jumalanpalveluksessa. En juuri mitään ymmärtänyt, mutta hengellisesti koin olevani Jumalan hoidossa ja kristittyjen yhteydessä. Euroopan kirkkojen konferenssin jäseninä on varsin vähän vapaiden suuntien kirkkoja, vaikka esimerkiksi Suomen ekumeeniseen neuvostoon kuuluu mm. helluntaikirkkojen edustus. Yleiskokouksessa on käytetty pari puheenvuoroa siitä, miten ekumeeninen toimintamme tahtoo etääntyä ytimestään, uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan ja evankeliumista, joka on meille yhteinen ilon ja rakkauden lähde. Välillä kaikessa hallinnollisessa väännössä ei tunnu olevan häivääkään tästä rakkaudesta. Vapaat suunnat voisivat varmasti antaa ekumenialle paljon enemmän tuoreita mutta juurevia aidon kristillisyyden aineksia, jos heidän äänensä pääsisi kuulumaan. Tällä hetkellä suuret, vanhat jäsenkirkot (mukaan lukien Pohjoismaiden luterilaiset kirkot) jyräävät, vaikka pienten kirkkojen moninaisuudelle haluavat kaikki luoda tilaa.

Tilanne on sama nuorten kohdalla. Nuoren täytyy olla erityisen karismaattinen ollakseen vakavasti otettava. Komiteoissa tämä näkyy ja erityisesti henkilövalinnoissa. Toisin kuin ehkä luulisi, nuoria ovat esittäneet lähinnä ortodoksiset kirkot ja pienet kirkot. Saksan ja Pohjoismaiden kirkot eivät ole tässä kokouksessa olleet valmiit nostamaan nuoria edustajikseen. Vain Norjan kirkolla on ollut tulevaan keskuskomiteaan ehdolla nuori, nimittäin toisella sijalla jos kirkko saa kaksi edustajaa. Todella hävettävää. Kirkoissamme ei ymmärretä nuorten kykyjen ja asiantuntemuksen arvoa vielä, vaan tärkeisiin tehtäviin ylivoimasesti pätevimpinä pidetään kokeneita miespastoreita. Toivon, että minä ja muut kirkolliset aktiivinuoret pystymme muuttamaan nämä aikansa eläneet asenteet pian.

Mutta palatakseni vielä tämän kokouksen myönteiseen antiin, olen tavannut melkoisen määrän valloittavia, sydämellisiä ystäviä eri puolilta Eurooppaa ja todella saanut uudenlaisen näkökulmaan elämään kristittynä maailmassa. Paitsi että olen jättänyt palan itsestäni tähän liikkeeseen, olen myös "integroinut" itseeni kimpaleen tätä yhteyttä moninaisuudessa. Sen kanssa jatkan osallistumista kirkolliseen elämään Suomessa.

Toivon ilta

Päivä on ollut erittäin hektinen. Pääsin komiteaan, johon minua nuorten toimesta esitettiin ja komitea kokoontui päivän aikana kaksikin kertaa. Toisena yleiskokouspäivänä tuntuu jo, että aika loppuu kesken, vaikka neljä päivää on vielä edessä...

Illan viimeinen yleiskokoussessio päättyi juuri. Käsittelimme kokouksen julkilausumia. Ajankohtaisista teemoista näyttää varsin selvästi nousevan kolme: maahanmuutto, ilmastonmuutos ja talouskriisi.

Ilmastonmuutos ja talouden vääristymät ovat olleet kirkkojen asialistalla jo vuosia, kuten maahanmuuttokin. Maahanmuutto kuitenkin on Euroopan Kirkkojen Konferenssille nyt erityisen ajankohtainen, koska Euroopan kirkkojen maahanmuuttoasiain yhteistyöjärjestö CCME liittyy tässä kokouksessa virallisesti osaksi CEC:tä. Kirkkojen yhteisestä kristillisestä uskosta nousee käsitys jokaisesta ihmisestä yhdenvertaisena Jumalan kuvana, minkä vuoksi kirkot puolustavat maahanmuuttajien ihmisoikeuksia ja vastustavat muurien pystyttämistä Euroopan ympärille. Maahanmuuttajat ovat toki haaste kirkoille siinä missä yhteiskunnillekin, ja työtä on tehtävä, jotta myös uudet eurooppalaiset kokevat olevansa tervetulleet yhteiskuntaan, kirkkoihin ja ekumeeniseen yhteistyöhön. Jotakin työstä näkyy, sillä tässä yleiskokouksessa on enemmän maahanmuuttajadelegaatteja kuin aikaisemmin.

Näitä kolmea teemaa yhdistää halu asettua heikompiosaisen rinnalle heitä puolustamaan. Käytin äskeisessä sessiossa myös lyhyen puheenvuoron, jossa kiitin viestejä valmistelleita komiteoita hyvästä työstä ja muistutin, että me koolla olevat olemme hyväosaisia eurooppalaisia, mutta mielessämme ovat maailman köyhät. Toivottavasti se muutti maailmaa. :)

Toivon aamu

Euroopan kirkkojen konferenssin 13. yleiskokouksen toinen päivä on alkamassa. Tulin lehdistön huoneeseen bloggaamaan ennen aamurukousta. Eilen minua haastateltiin Yle radio 1:n Horisontti-ohjelmaan ja lupasin kirjoittaa ajankohtaisia tunnelmia kiinnostuneille lukijoille myös kokouksen aikana, vaikka minulla ei omaa kannettavaa ole. Katsotaan tuleeko kukaan pressikorttia tarkastamaan. :)

Nuoret saivat maistaa "realiteetteja" eilen, kun yleiskokous vanhempien delegaattien äänin totesi, että yksi nuori yhdestätoista on riittävä edustus nimityskomiteassa, joka valmistelee muiden komiteoiden henkilövalinnat. Tähän asti ainakin me nuoret olemme olleet siinä uskossa, että 20 % suositus nuorison osallistumisesta on laajasti hyväksytty. Koska nuoria kuitenkin on kirkkojen valitsemista delegaateista vain 11 %, kokous katsoi, että sama edustus riittää komiteoissakin. Emme ole samaa mieltä ja aiomme näyttää, että meitä kannattaa ottaa suosituksen mukainen määrä. Olemme valmistautuneet huolella ja meillä olisi paljon annettavaa, jos ääntämme haluttaisiin kuulla. Toivon, että sellainen (muuallakin yleinen) asenne häviää, että nuoria tarvitaan, mutta vain kuuntelemaan ja kehittymään "täysiarvoisiksi" edustajiksi.

Tämä päivä on erityisesti varattu yleiskokouksen "One Hope in Christ"-teeman pohtimiseen. Toki myös päätöksiä tehdään, muun muassa kokouksen komiteat nimitetään. Itse olen alustavasti ehdolla tärkeään policy reference -komiteaan, joka muokkaa kokousasiakirjoja, esimerkiksi seuraavan kuusivuotiskauden painopisteitä, kunnes ne saadaan hyväksyttyä yleiskokouksessa. Olkaa hengessä ja rukouksessa mukana!