Kuntavaaleista maakuntavaaleihin

Tämän kevään kuntavaaleissa Oulussa sain 77 ääntä, kiitos niistä oululaisille ja kiitos muillekin, jotka ovat kannustaneet! Mitä enemmän elämänkokemusta kertyy, sitä mukavammaksi tämä yhteiskunnallinen osallistuminenkin käy. Odotan jännityksellä, millaisessa roolissa luottamushenkilönä saan vaikuttaa Oulun asioihin tulevalla nelivuotiskaudella.

Jos eduskunta päättää perustaa maakuntahallinnon, käydään jo tammikuussa maakuntavaalit. On siis sopiva aika kääntää katse niihin ja käydä läpi asetelmia tässä nykyisessä kotimaakunnassani.

Pohjois-Pohjanmaa on laaja maakunta. Suurin osa siitä on suota. Asukkaita on sentään yli 400000, josta Oulussa vajaa puolet. Etelässä Kalajoki virtaa neljän kaupungin läpi, paljon asutusta on myös Pyhäjokilaaksossa, Raahe on keskisuuri teollisuuskaupunki, Oulun ympärillä on muutama suurehko kehyskunta, ja idässä maakunta ulottuu Koillismaan mahtipitäjään Kuusamoon saakka. Oulujoen latvoilla Kainuu vielä sinnittelee omana maakuntanaan, toistaiseksi vain Vaalan kunta on siirtynyt sieltä Pohjois-Pohjanmaalle.

Pohjois-Pohjanmaalla on 30 kuntaa. Niissä kaikissa Keskusta on suurin puolue. Sillä on hallussaan yksinkertainen enemmistö uusista kunnanvaltuustoista kaikkialla muualla paitsi seitsemässä kunnassa: Oulussa, Kempeleessä, Muhoksella, Iissä, Taivalkoskella, Raahessa ja Pyhäjärvellä. Maakunnassa yhteensä 70002 äänioikeutettua antoi äänensä Keskustalle. Se on melkein 40 % kaikista äänistä. Eduskuntavaaleissa 2015 ääniä tuli peräti 89672. Suhteellisen vaalitavan ansiosta Keskusta sai puolet Oulun vaalipiirin kansanedustajista, vaikka kannatus oli vain 43 %. On aivan mahdollista, että maakuntavaltuustoonkin Keskusta onnistuu saamaan yksinkertaisen enemmistön. 

Toiseksi suurimman puolueen paikan Pohjois-Pohjanmaalla jakavat Kokoomus ja Vasemmistoliitto, molemmat saivat 13,5 % äänistä eli reilut 24000 ääntä. Kokoomuksen kannattajista 2/3 asuu Oulussa, muissa kunnissa Kokoomuksella on vähäisempi jalansija. Myös Vasemmistoliittoa äänestäneistä selvä enemmistö, 57 %, asuu Oulussa, mutta myös etenkin Iissä ja Raahessa Vasemmistoliitto on merkittävä puolue.

Vihreät nostivat kuntavaaleissa kannatustaan myös Pohjois-Pohjanmaalla huimasti, mutta Vihreät ovat selkeimmin Oulu-keskeinen puolue: 75 % Vihreiden 16700 kuntavaaliäänestä annettiin Oulussa, ja maakunnan tasolla kannatus oli vain 9,3 %. Vihreillä ei tosin ollut ehdokkaitakaan 14 kunnassa. Maakuntavaaleissa Vihreiden onnistuminen riippuukin paljolti siitä, miten puolue puhuttelee Oulun ulkopuolella asuvia.

Perussuomalaisia äänesti kuntavaaleissa enää reilut 15000 äänestäjää, mikä on alle puolet viime eduskuntavaalien äänimäärästä. Perussuomalaisten kannatus on suurinta pienissä kunnissa. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan kotikunnassa Muhoksella puolue sai peräti 22,5 % äänistä, mutta maakunnallinen kannatus jäi 8,6 %:iin.

SDP oli maakunnan neljänneksi suurin puolue noin 21000 äänellä, luvalla sanoen vaatimattomalla 11,7 %:n kannatuksella. SDP:n äänimäärä nousi edellisvaaleista, mutta ei samaa tahtia kuin maakunnan väkimäärä. Tilanne oli sama kuin muuallakin maassa: kaikki muut oppositiopuolueet kasvattivat myös kannatusprosenttiaan Pohjois-Pohjanmaalla, jopa Kristillisdemokraatit ja RKP. SDP epäonnistui siinä. Maakuntavaaleissa täytyy pystyä parempaan.

Puolet demareiden kuntavaaliäänistä annettiin Oulussa, puolet muualla. Parhaiten pärjäsimme niissä kunnissa, joissa äänestäjistä ei tarvinnut juuri kilpailla Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa. Haapajärvellä SDP keräsi hyvällä 13 ehdokkaan listalla lähes 28 % kannatuksen, kun Vihreillä ei ollut siellä lainkaan ehdokkaita ja Vasemmistoliitollakin vain yksi. Monessa pienessä kunnassa onnistuttiin upeasti, esimerkiksi Siikalatvalla viidestä ehdokkaasta neljä meni läpi. Vain Lumijoella, Merijärvellä ja Sievissä ei ollut SDP:n ehdokkaita. Niiden lisäksi vain Alavieskassa, Haapavedellä, Pyhäjoella ja Vaalassa jäätiin vaille valtuustopaikkoja.

Maakuntavaaleihin SDP:llä on hyvät mahdollisuudet koota edustava ehdokaslista. Monella paikkakunnalla Keskustan kärkipoliitikot pyrkinevät houkuttelemaan liikkuvia äänestäjiä väittämällä, että vain heidän kauttaan kunnan ääni voi kuulua maakuntavaltuustossa. Silloin SDP on suurimpien häviäjien joukossa, ellemme pysty vakuuttamaan äänestäjiä siitä, että meillä on heille parempi vaihtoehto.

On tärkeää, että maakuntavaaliohjelmassa on konkreettisia aloitteita, joita SDP haluaa maakunnassa lähteä viemään eteenpäin. Vielä tärkeämpää kuitenkin on kertoa, että kunnan demareiden kautta viesti kulkee maakunnan päättäjille riippumatta siitä, tulevatko juuri oman kunnan edustajat valituiksi maakuntavaltuustoon.

Jo kuntavaaleissa me uuden sukupolven demarit pääsimme näyttämään osaamistamme, ja paljon jäi vielä näyttämättä. Tänään Vapunpäivänä marssimme pää pystyssä kohti tulevaisuutta. Kansanliike jatkuu yhä, sen suunta on eteenpäin, vastatuulessakin.