Ilmastoon sopeutuminen onnistuu nopeasti. Henkisestä ilmastosta en ole yhtä varma. Arvostan ihmiskunnan kulttuurista monimuotoisuutta, siis myös oululaista kulttuuria. Sillä on kaikkine kummallisuuksineenkin oikeus kukoistaa edes täällä. Mutta mitä on se alkuperäinen oululaisuus tai pohjoispohjalaisuus, jota minun, ulkopuolelta maakuntaan tulleen, tulee kunnioittaa ja vallankäyttäjänä vaalia?
Oulu on kasvanut kaupungiksi kaupan ansiosta. Tämä oli tervakaupan keskus 1800-luvulla. Tiede-lehden artikkelista vuodelta 2005 käy ilmi, että Oulun vaurastumisesta on kiitettävä paitsi tervaporvareiden liikemiestaitoja myös ahkeria kainuulaisia talonpoikia, jotka toimittivat Ouluun suuret määrät tervaa ja vieläpä jättivät suuren osan myyntituloistaan oululaisille kauppiaille. Kotiin Nälkämaahan kulkeutui vain rippeet rikkauksista, tai pahimmassa tapauksessa velkaa.
Köyhtyi Oulukin 1900-luvun alussa, kun tervakauppa hiipui lopullisesti. Asema kaupan keskittymänä oli kuitenkin jo vakiintunut, ja metsä- ja kemian teollisuus toi uutta kasvua. Yliopisto on menestyksellisesti kouluttanut oululaisia diplomi-insinöörejä vuodesta 1959, ja 2000-luvulla Oulu on tunnettu teknologia-alan kansainvälisenä osaamiskeskittymänä, jonne pienet ja suuret yritykset ulkomailtakin investoivat yhä tänäänkin.
Kansainvälisen kaupan myötä Oulussa on opittu ymmärtämään, että menestyäkseen kannattaa olla avoin ja ystävällinen ulkomaailmaan päin. Tästä viisaudesta me muualta muuttaneet saamme nauttia, kun syntyperäiset oululaiset päästävät meidät auliisti sisälle omiin kuvioihinsa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.
On epäoikeudenmukaista oululaisia kohtaan, että muualta muuttaneet tuovat Oululle negatiivista julkisuutta umpimielisellä käyttäytymisellä. Esimerkiksi Perussuomalaisten nuorten oululainen puheenjohtaja, joka käyttää sosiaalisessa mediassa huomattavaa valtaa maailmankuvaansa vielä rakentaviin nuoriin, lietsoo viikottain epäluuloa etnisiä vähemmistöjä ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Aivan hiljattain hän onnistui masinoimaan suoranaisen vainoamiskampanjan yhtä nuorta duunaria vastaan leimaten samalla kokonaisen kansanryhmän hyvin negatiivisella tavalla.
Minun kokemukseni mukaan oululaisilla on harvoin pipo noin tiukalla. Esimerkkejä liiallisesta luottavaisuudestakin valitettavasti on, mutta niiden perusteella ei pidä luopua luottamuksesta. Kaupankäynti perustuu luottamukseen. Siihen perustuvat myös muut ihmissuhteet, joiden kautta kaikki me kasvamme yhteisön jäseninä ja vastuunkantajina. Sitä luottamusta Oulun seudun päättäjät osoittivat, kun viisi kuntaa muodosti "Uuden Oulun" vuoden 2013 alussa. Ollaanko Oulussa jatkossakin vahvoja yhdessä vai saako nurkkakuntaisuus vallan? Siihen toivon kaikkien oululaisten vaikuttavan kevään kuntavaaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti