Turvapaikanhakijat eivät uhkaa Suomea

Osallistuin eilen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren järjestämään yleisötilaisuuteen, jossa katsottiin Elina Hirvosen vaikuttava dokumenttielokuva Kiehumispiste. Elokuva kertoo ihmisistä Suomessa vuonna 2016, suuren turvapaikanhakija-aallon jälkimainingeissa. Koruttomasti ja arvostelematta kuvataan maahanmuuton vastustajien mielenosoituksia Forssassa ja Itäkeskuksessa. Käydään Otanmäen ja Rautatientorin rikospaikoilla ja kemiläisessä kodissa, jossa asuu vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoiden hyväksi tehnyt eläkkeellä oleva opettaja. Kuvataan suvaitsevaisen historiantutkijan Oula Silvennoisen ja hänen maahanmuuttokriittisen ystävänsä Tapsan keskusteluja saunomisen lomassa. Kuvataan leipäjonoa, hallituksen vastaista marssia ja itsenäisyyspäivän 612-soihtukulkuetta. Viipyillen kuvataan suoraan ylhäältäpäin routaista pelto- ja metsämaisemaa.

”Tämäkö on nyt sitä Suomi-brändiä?” kuiskasin Liisa Jaakonsaarelle kaikkein inhorealistisimpien kuvausten kohdalla. Vihaiset kansalaiset huusivat tunteensa julkisesti ulos kaunistelematta sanavalintojaan.

Kiehumispiste on tärkeä dokumentti juuri siksi. Se tavoittaa ihmiset vihapuheiden takana. Se näyttää, mitä tapahtuu, kun erilaiset mielipiteet kohtaavat kasvokkain, metrin päässä toisistaan, sivistyneesti. Keskinäinen kunnioitus on läsnä. Ihmiset käyttävät taitoaan hillitä tunteitaan ja valitsevat sanat, joilla rakennetaan siltaa. Se tapahtuu hyvin luonnollisesti riippumatta iästä, sukupuolesta ja etnisestä taustasta. Se on ihmisyyttä parhaimmillaan ja se antaa meille toivon, että eroistamme huolimatta kykenemme elämään yhdessä.

Elokuvanäytöksen jälkeen tarjottiin kahvit ja pidettiin keskustelutilaisuus. Turvapaikanhakijoiden maahanpäästämistä vastustavat kansalaisaktivistit Junes Lokka ja Tiina Wiik lähettivät tilaisuuden suorana nettiin ja taltio oli ainakin eilen katsottavissa Wiikin YouTube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=SWsT-XdwEE8. Videon klikkaamisesta saattaa jokunen ropo kilahtaa Wiikin tilille. Se suotakoon. Hänen pyrkimyksensä sivistyneeseen kansalaisjournalismiin on kannatettava (kokonaan eri juttu on, minkä verran videoista löytyy sivistystä, saati sitten journalismia).

Kutsuttuna keskustelussa oli mukana Oula Silvennoinen, ja myös yleisö käytti puheenvuoroja. Niin minäkin (videolla kohdassa 44:44). Ja toki puhuivat myös Lokka ja Wiik. Kielenkäyttö pysyi tällä kertaa sivistyneenä ja provosoituminen puolin ja toisin vältettiin aika hyvin.

Videollaan käymästään jälkikeskustelusta päätellen Lokka ja Wiik eivät olleet tilaisuuteen tyytyväisiä. He pitivät tilaisuutta ”syöpäisenä” viitaten ilmeisesti äärioikeiston näkemykseen vasemmistosta kansakunnan syöpänä. Aivan tilaisuuden lopussa Wiik käytti puheenvuoron, jossa syytti Jaakonsaarta ja meitä muita demareita massamaahanmuuton kannattamisesta. Wiikin mukaan se tarkoittaa, että kannatamme myös maahanmuuton seurauksena lisääntyneitä seksuaalirikoksia.

Jaakonsaari kielsi, että kukaan kannattaisi massamaahanmuuttoa, seksuaalirikoksista puhumattakaan. Hän painotti, että niiden poistamiseksi pitää tehdä kaikkensa. Aiemmissa puheenvuoroissaan Jaakonsaari toki myönsi ajattelevansa, että maahanmuutolla on hyviä vaikutuksia väestörakenteeseen ja populaatiogenetiikkaan. On kuitenkin panettelua väittää, että mikään puolue olisi erityisesti toivonut ja tilannut syksyn 2015 turvapaikanhakijamääriä.

Mutta heidänkin kanssaan pystymme elämään. Kokoomuksen kuntavaaliehdokas Raimo Petäsnoro toi kahdessa puheenvuorossaan hyvin ilmi vastuullisuuden, jolla ”vanhat puolueet” hoitavat laittoman maahanmuuton ongelmaa. Ei ihmisiä voi Välimereen ampua, hän totesi.

Maahanmuuttovastaiset liikkeet perustelevat toimintansa väittämällä, että muslimien maahantulon estäminen on paras keino torjua Suomen muuttuminen vähitellen islamilaisen lain yhteiskunnaksi. Tutkija Oula Silvennoinen ei pitänyt Suomen islamisaatiota mitenkään perusteltuna uhkakuvana. Lokan ja Wiikin argumentteja päällisin puolin tarkasteltuani en itsekään pysty vakuuttumaan siitä, että Suomessa tarvitsisi varautua sellaiseen islamisaatiokehitykseen, mitä Libanonissa tai Indonesiassa on nähty.

Näkemykseni taustalla ovat henkilökohtaiset kontaktit turvapaikanhakijoiden kanssa. Työskentelin syksyllä 2015 vapaaehtoisena valvojana SPR:n hätämajoitusyksikössä, ja marraskuun alussa sain ihan työsuhteenkin, kun Petäjäveden kuntaan perustettiin vastaanottokeskus. Se suljettiin viime kesänä, kun turvapaikanhakijoiden suma purkaantui. Itsekin olen jo muuttanut muualle ja vaihtanut alaa.

Turvapaikanhakijan asema ei ole kadehdittava, ja henkinen paine purkautui toisinaan järjestyshäiriöinä. Olen soittanut paikalle poliiseja ja ambulansseja, puhutellut sääntöjä rikkoneita asukkaita ja tehnyt yhden lastensuojeluilmoituksenkin. Silti pidän turvapaikanhakijoita hyvinä ja sopeutumiskykyisinä ihmisinä. Eivät he ole tuomassa Suomeen sitä sivistymättömyyttä, jonka vuoksi ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan.

Tuo entinen työpaikkani on hyvin esillä myös Kiehumispiste-dokumentissa. Siinä tavataan vastaanottokeskuksessa asunut irakilaisperhe ja käydään paikallisen huoltoaseman ”parlamentissa” kuuntelemassa, miten kansan syvät rivit vastaanottokeskuksen olemisen paikkakunnalla kokivat. Heidän asenteensa on arkisen myönteinen eikä siihen liity sellaista kiihkoa, joka mielenosoituksissa on valloillaan.

Islam on läsnä joidenkin arabien, afgaanien, somalien ja muiden etnisten vähemmistöjen elämässä, mutta se ei ole yhtenäinen ideologia ja luultavasti tulevaisuudessa vain pirstoutuu enemmän, kuten kristinuskokin. Yritykset rakentaa mitään islamilaiseen lakiin perustuvaa yhteiskuntajärjestystä – jos sellaisia joskus Euroopassa nähdään – tulevat kaatumaan sisäisiin erimielisyyksiin, samaan tapaan kuin fasismille Suomessa näyttää käyvän.

Tämä ei tarkoita, ettei mitään ongelmia olisi. Ylellä hiljattain esitetty dokumentti Tanskan moskeijoista paljasti, että sovinnollisen julkikuvan takana imaamit ylenkatsovat Tanskan lakeja.

Tällaisia yhteisöjä, joissa uskonnollinen laki asettuu esivallan yläpuolelle on Euroopassa ihan vanhastaankin. Liisa Jaakonsaari totesi, että jopa kotoisen ev.lut. kirkkomme piirissä toimii eräskin suuntaus, jonka piirissä on vuosikymmeniä harrastettu vääriä tekoja. Ne pitää estää – ne teot.

Siinä suhteessa tämä ’maassa maan tavalla’ on aivan oikea väite. Sinun täytyy noudattaa sen maan lakeja, missä asut.

Yhdyn Jaakonsaaren sanoihin. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila esitti viime viikolla konkreettisia keinoja puuttua esimerkiksi lapsen edun vastaiseen toimintaan uskonnollisissa yhdyskunnissa. Tärkein keino on dialogin lisääminen, ja se edellyttää keskinäistä kunnioitusta. Yksittäisten ongelmien takia ei pidä leimata kokonaisia ryhmiä tai uskontoja pahoiksi. Suurin osa niiden edustajista osaa olla ihmisiksi ja on yhteiskunnallemme hyödyksi.

Erityinen uhka, johon täytyy varautua, on toisen polven maahanmuuttajien radikalisoituminen. Jaakonsaari viittasi vuosien takaisiin kokemuksiin Lontoossa, kun imaamit yhdessä miettivät, miksi toisen polven maahanmuuttajanuoria päätyy ääri-islamiin ja terroritekoihin vastoin kotikasvatustaan.

Selitykseksi löydettiin väliinputoamisen kokemus – länsimaisessa ympäristössä kasvaneet nuoret eivät löydä paikkaansa vanhempiensa vanhoillisista islamilaisista yhteisöistä. Vapaa radikalismi on silloin houkutteleva keino rakentaa omaa identiteettiä muslimina.

Jaakonsaari ja Silvennoinen sanoivat, että Eurooppa kestää hallitun maahanmuuton, jos pelko ei hajota Eurooppaa. Tällä hetkellä tuntuu, että elämme jonkinlaista suvantovaihetta ja odotamme Hollannin, Ranskan ja Saksan vaaleja tyynellä mielellä. Aina välillä kuitenkin menevät maailmankirjat sekaisin, joten saatteeksi tuleville vuosikymmenille jätän Väinö Linnan sanat, jotka hän asetti Lapuanliikkeen silmätikuksi joutuneen maltillisen sosialidemokraatin Janne Kivivuoren suuhun Täällä Pohjantähden alla -teoksen kolmannessa osassa:

Savusta vaan. Mutta minä en lähde. Älä luule, että se sentään niin helpolla käy. Kosolahan on kuulemma sanonu, että te teette mitä tahdotte, mutta ette tekään sentään tee muuta kun sen minkä voitte. Ja kansanvaltaa te ette tässä maassa kaada, vaikka muiluttaisitte ja hakkaisitte kaksin verroin. Saat olla varma, että Suomessa ei pystytetä diktatuuria, ennen kun viimmenen kukko kiekuu viimmesen mökin raunioilla.