Kiiminki ei ole reuna-aluetta

Jos ihmistä pyydetään vapaasti piirtämään kartta kotiseudustaan, tulos poikkeaa aina maantieteellisistä faktoista. Tavallisesti omaa kotia lähellä olevat kohteet ovat kartalla suuria, ja etäisyydet kaukana oleviin kohteisiin ovat paljon lyhyemmät kuin todellisuudessa. Suurin osa maailmasta jää kartan ulkopuolelle.

Kaupunkikeskustojen asukkailla tämä ilmiö on erityisen silmiinpistävä. New Yorkin asukkaan mielessä tyypillisesti Manhattan on suurempi kuin Suomi.

Meillä Oulun keskustan tuntumassa asuvilla on ihan samanlainen vääristymä päässämme, kun ajattelemme Oulun reuna-alueita. Ajattelemme, että Kiiminki on muutama kilometri Ruskosta eteenpäin, ja Yli-Iihin on vielä "vähän matkaa" Kiimingistä. Emme edes ajattele, asuuko joku vielä Yli-Iinkin takana. Tältä pohjalta kuitenkin muodostamme mielipiteitä siitä, miten helppoa yli-iiläisten olisi asioida Keskustan palveluissa, esimerkiksi käydä lukiota.

Päättyvää valtuustokautta on leimannut epäluottamus vanhan Oulun ja liitoskuntien eli "reuna-alueiden" välillä. Haukipudas, Kiiminki ja Oulunsalo ovat keskustelussa reuna-alueita, mutta ainakin Kiiminki on kaukana kaikista reunoista. Oulu jatkuu Kiimingistä vielä 50 kilometriä sekä pohjoiseen että itään.

Maantieteellinen faktantarkistus paljastaa, että Yli-Iin kirkolle on keskustasta 50 kilometrin ajomatka, ja pohjoisin savu on kirkolta vielä 24 km pohjoiseen, Oijärven rajoilla. Lappi on siitä linnuntietä enää alle 20 kilometrin päässä. Ylikiimingin perukat ovat vastaavasti "kivenheiton" päässä Kainuusta, 70 kilometriä Oulun torilta.

Nuo ovat Oulun reuna-alueita. Sielläkin asuu oululaisia, ja kun kuntavaaliehdokas lupaa julkisia palveluita kaikille oululaisille, pitää ajatella myös heitä.

Päästäkseen valtuustoon päättämään ei tarvitse käydä Kiimingissä, puhumattakaan Tannilasta tai Nuoritasta. Ei tarvitse edes tietää, että nämä ovat virallisia Oulun kaupunginosia siinä missä Linnanmaa ja Metsokangaskin. Väkimäärä on syrjäkylillä vähäinen, mutta eivät niiden asukkaat ole ihmisinä vähäarvoisempia kuin muut. Siksi on epäreilua vaikkapa kouluverkkoasioissa miettiä vain Kiimingin ja Oulun välisiä yhteyksiä. Monella on Kiiminkiinkin jo tunnin koulumatka.

Kun Oulun uusi valtuusto toivottavasti ensi töikseen alkaa rakentaa lasten ja nuorten harrastustakuuta, täytyy maaseudun nuoria miettiä erikseen, ettei käy kuten hiihtolomien ilmaisen joukkoliikenteen kanssa: yli-iiläiset eivät siitä päässeet nauttimaan, koska ainoat bussit Yli-Iihin kulkevat koulupäivinä.

Ylikiiminkiläisillä on hiukan parempi tilanne, mutta heidänkin on vaikea käydä harrastuksissa Oulussa asti. Laulan Tuiran seurakunnan Tuike-kuorossa, ja siinä on mukana myös muutama ylikiiminkiläinen. He joutuvat joka kerta lähtemään kesken harjoitusten pois ehtiäkseen viimeiseen bussiin. Se on heitä kohtaan epäreilua.

SDP esittää joustavaa koulupäivää, jossa maksutonta kerhotoimintaa on kaikille tarjolla heti koulun jälkeen tai aamulla ennen koulun alkua. Kerhojen järjestäjinä voivat olla koulun oma henkilöstö, ulkopuoliset opettajat, urheiluseurojen juniorivalmentajat ja muut yhdistystoimijat. Itse olen opettajana pitänyt viikottaista Höpinäkerhoa, jossa yläasteikäiset harjoittelivat improvisoituja puheita ja joukkueväittelyitä.

Syrjäkylillä kaverit ovat harvassa - etenkin jos kokee, ettei sovi perinteiseen muottiin. Omaa lahjakkuutta vastaava kerhotoiminta olisi silloin todella tärkeä tuki nuoren kasvulle.

On onni, että Oulussa on paljon monitoimitaloja lähellä kouluja, koska moni nuori ei viihdy koulussa niin hyvin, että jäisi koulun tiloihin viimeisen oppitunnin jälkeen. Huomenna pääsen tutustumaan Kiimingin nuorisotila Sykkeeseen, jossa järjestetään kuntavaalipaneeli otsikolla "Onko Oulu keskustensa summa?" Toivottavasti kuvani Kiimingin alueesta paranee siellä!